Taustaa

Jo aivan pikkutytöstä asti olen rakastanut kaikkia eläimiä ja halunnut työskennellä ja elää niiden parissa. Kauan sitten ennen ensimmäistä omaa koiraani ulkoilutin ja hoidin innokkaasti naapurien ja sukulaisteni koiria. Se oli erinomaista harjoitteluaikaa ennen kuin aloin suunnitella ensimmäisen oman koirani hankintaa. Kauan haaveilemani koirani sain sitten lopulta 13 -vuotiaana, kun kovalla työllä sain puhuttua ensin isäni ympäri ja sain hänet vakuutettua siitä että ottaisin (nuoresta iästäni huolimatta) täyden vastuun koirani hoidosta ja kasvatuksesta. Isäni antoi lopulta periksi ja minä osoitin kaikin tavoin hänelle olevani luottamuksen arvoinen. Kasvatin ja hoidin mustan labradorinnoutajani ”Nooran” tunnollisesti ja täysin itsenäisesti. Tämä rakas koira elikin sitten rinnallani kokonaiset 15 -vuotta! Kuitenkin jo sitä ennen ehdin jo hankkia toisen koiran Nooran rinnalle. Se oli suuri ja komea rottweiler uros ”Remu”. Olin haaveillut jo pitkään rottweilereista ja koska olen tavannut olla hyvin perusteellinen kaikessa mitä teen tutustuin lähemmin tähän upeaan rotuun peräti kolmen vuoden ajan ennenkuin hankin ensimmäisen oman rottweilerin itselleni.

 

1990 -luvun alussa Remun saapuessa elämääni, minua alkoi kiehtoa yhä enemmän koirien kouluttaminen ja niiden opettaminen. Aloitin aktiviisen harrastamisen rottweileryhdityksen kentällä ja innostuin sitä kautta tottelevaisuuskokeista. Remun kanssa kaikki kouluttaminen olikin oikeastaan aikamoista hakemista ja vaikka menestystäkin tuli kokeissa, menetelmät joita opettelin käyttämään aiheuttivat minussa monesti hyvin ristiriitaisia ja sekavia tunteita. Siihen aikaan (ja varmasti vieläkin) monet koulutusmetodit perustuivat pitkälti siihen että koiralle aiheuttiin kipua tai sille annettiin kovia pakotteita, jos koira sattui tekemään ohjaajan mielestä jotakin ei toivotulla tavalla. Tämä oli minusta hyvin ahdistavaa ja ”koulutuksen” seuraukset eivät miellyttäneet minua ja tästä johtuen aloimmekin yhdessä aviomieheni Tommy Wirénin kanssa etsiä kiivaasti lisää tietoa koirien ja muiden eläinten kouluttamisesta ja oppimisesta. Selkeää kokonaiskuvaa siitä miten koirat tai yleensäkin eläimet oppivat ei oikeastaan kuitenkaan löytynyt – ei ainakaan sieltä koirankoulutusmaailmasta! Joskus voikin tulla eteen tilanne että on luovuttava jostakin, saadakseen jotakin uutta taas tilalle ja lopulta sitten kävikin niin että meidän tuli tilapäisesti luopua kokonaan koirakentistä ja lähteä, yllätys, yllätys, kanojen pariin – löytääksemme sen mitä etsimme – koulutustieteen ja operantin ehdollistamisen!

 

Operantti ehdollistaminen tuli eteeni kuin taivaan lahjana! Juuri kun olin ajatellut että lopetan kaiken kouluttamisen ja keskityn johonkin ihan muuhun, satuin kohtaamaan Jyväskyläläisen miehen nimeltä Veli-Matti Ahonen. Hän omisti kaksi upeaa suursnautseria ja olikin jo aiemmin alkanut tutkia ja ottaa selvää siitä miten muita eläimiä maailmassa on koulutettu. Hän oli tullut löytäneeksi runsaasti mielenkiintoista tietoa operantista ehdollistamisesta ja sen sovellutuksista eläinten koulutuksessa. Tämän seurauksena kutsuin Veli-Matin luennoimaan aiheesta Tampereelle ja kun käytännössä näin hänen tekemänsä käytännön demot yhdessä hienojen koiriensa kanssa, innostuin ihan valtavasti! Tässä oli nyt se juttu, josta oli saatava lisää tietoa, ajattelin!

 

Hyvin pian tämän jälkeen (1999) perustimme pienen ja innostuneen porukan kesken Suomeen naksutinkoulutus yhdistyksen nimeltä Clicker Trainers Club ry. Yhdistyksen puitteissa levitimme mahdollisimman paljon tietoa aiheesta operantti ehdollistaminen ja positiivinen vahvistaminen. Lisäksi järjestimme reilut kaksikymmentä suosittua naksutinkoulutusleiriä ja seitsemän vuoden ajan teimme aiheeseen liittyvää lehteä nimeltä ”Naksuset”. Tämä kaikki otettiin suurella ilolla vastaan ja leirit täyttyivätkin varsin nopeaan innokkaista osallistujista. Näinä vuosina minulle tuli lisää uusia rottweilereita ja jokainen niistä sai toimittaa demokoiran virkaa leireillä, kursseilla ja järjestämillämme luennoilla ja seminaareissa. Lisäksi tänä aikana innostuin vielä lisää koirien kouluttamisesta ja tottelevaisuuskokeissa käymisestä. Hienoja tuloksiakin alkoi tulla ihan mukavasti ja upeinta oli se että saatoin opettaa koiriani eläinystävällisesti, mutta silti kuitenkin tehokkaasti.  Uskonkin että kaikki nämä upeat rottweilerit ovat aikanaan vakuuttaneet vahvasti omilla esityksillään ihmiset ja yleisönsä siitä että positiivinen vahvistaminen todellakin toimii! Niin hienoa ja upeaa työtä ne ovat tehneet! Suurella kiitollisuudella muistelen edelleenkin edesmenneitä rottweilereitani Remua, Reettaa, Peksua ja Patea! Ilman näitä ja nykyisiä erityisen rakkaaksi tulleita koiriani Intoa ja Miraa, kanojakaan unohtamatta, tuskin ollenkaan olisimme voineet viedä tätä varsin tärkeää sanomaa näin tehokkaasti eteenpäin!

 

Vuonna 2002 sain kuulla Veli-Matilta että maailmankuulu amerikkalainen eläinkouluttaja Bob Bailey on tulossa Ruotsiin Enköpingiin vetämään operantin ehdollistamisen workshopeja eli tuttavallisemmin ”kanakursseja”. No, sinnehän sitä oli sitten ehdottomasti päästävä ja täytyy kyllä sanoa että kokemus oli todella vakuuttava ja mieliinpainuva! …kotiin tultuani, sanoinkin Tommylle että tässä oli nyt sitä jotakin mitä on todella kauan etsitty! Eikä aikaakaan kun olimme jo yhdessä matkalla seuraaville kanakursseille! Mr Bailey viettikin seuraavat kaksitoista vuotta kurssittamalla ahkerasti Ruotsissa Marie Fogelquistin tilaamana pohjoismaisia ja eurooppalaisia eläinkoulutusalan ammattilaisia. Olen tänä päivänäkin vielä syvästi kiitollinen kaikista näistä opeista ja kokemuksista joita olen näiltä Bobin kursseilta omaksunut. Juuri tänään haluankin hyödyntää näitä saamiani oppeja ja jakaa niitä kaikille suomalaisille innostuneille kouluttajille, jotka janoavat sitä samaa tietoa jota minä aikanaan olen kovasti etsinyt. Oppiminen on kuitenkin jatkuva prosessi ja siinä ei voi koskaan olla valmis. Jos haluaa tulla paremmaksi kouluttajaksi on säilytettävä nöyryys ja avoimuus kaikkia asioita kohtaan. Muussa tapauksessa oma kehittyminen loppuu eikä uuden oppimista enää tapahdu.

 

Kanakurssit innostivat meitä Tommyn kanssa jatkuvasti lisää ja lopulta halusimmekin mahdollistaa kurssit myös suomalaisille eläinten kouluttamisesta kiinnostuneille! Perustimme v 2005 yrityksen nimeltä Trainer’s Choice ja lopulta vuonna 2006 aloitimme kanakurssien järjestämisen Säkylässä Marja-Liisa Lainepään tiloissa. Vedimme kursseja siellä kahden kesän ajan, kunnes v 2008 rakensimme kotiimme Kangasalle lisätilat kanoja ja koulutustiloja varten. Siitä asti aina vuoden 2013 loppuun asti olemme vetäneet workshopeja vähintään kerran kuussa.

 

Syksyllä 2013 perustin oman koulutusalan yrityksen nimellä Joy of learning ja sen puitteissa olen  vetänyt ihmisille mm suosittuja perustaidot koirallesi, hienosti hihnassa ja treenaa taitojasi -kursseja joissa ihmiset pääsevät harjoittelemaan koiriensa lisäksi koulutustekniikkaa myös yhdessä kanojen kanssa. Aikataulujen puitteissa otan vastaan myös yksityisasiakkaita ja vedän räätälöityjä koulutuspäiviä pienryhmille. Ensisijainen tehtäväni on siis innostaa ja opastaa ihmisiä tulemaan yhä paremmiksi kouluttajiksi ja auttaa heitä ymmärtämään paremmin eläinten käyttäytymistä.